Uusi polun haara aukeni edessä -opettaja ilmoittautuu seuraavalle etapille!
Ratsastamisesta
Harrastin ratsastusta ennen omaa hevosta noin 24 vuotta. Olen hyvin perinteisten ratsastuskoulujen kasvatti, ja pikkutyttönä 10 vuotta perinteistä ysäriratsastuskoulua jättää jälkensä -hyvässä ja pahassa (Härregyyd niitä opettajia!). Välissä yksi erityisen kamala ja elämäänsä kyllästyneen oloinen opettaja aiheutti totaalisen uskonpuutteen lajiin, jolloin seurauksena oli passiivisempi kausi. Lähinnä ratsastelin kavereiden hevosilla, issikoilla, tunneilla silloin tällöin. Sitten, kuutisen vuotta sitten, aloitin uudelleen aktiiviharrastuksen -ja rytinällä. Tajusin, että ratsastus ei harrastuksena välttämättä tarkoitakaan kerran viikossa -tuntia, vaan aikuisena (because I can!) homma lähti ns lapasesta. Etsiskelin itselleni sopivaa tapaa ratsastaa ja harrastaa eri talleilla, ja ratsastin noin 4 kertaa viikossa opetuksessa. Noin vuodessa päästiin tilanteeseen, jossa ruostuneet taitoni olivat vetristyneet, ja pystyin sanomaan osaavani ehkä jotakin. Ainakin sain hevosen menemään "oikein päin", kaikenlaisia muuveja ja ratoja, vähän hyppäsinkin (,joskin nätti kouluratsastus oli kyllä aina enemmän mun juttu).
Kuvassa minä noin 11-vuotiaana heppatyttönä. Bongasin tämän suomenhevosen tienvarresta, kävelin viereiseen taloon kysymään saako sitä hoitaa.. ja vietin päivän tämän tuntemattoman hevosen kanssa.
Oi aikoja, aikuisia ei juuri kiinnostanut, mutta minä viihdyin ja hyvin meni!
Ja sitten tuli Kelly, enkä kaiken muuttuessa yhtä-äkkiä osannutkaan enää yhtään mitään. Ja sitten tuli Pihka, enkä osannut enää sitä vähää, siltä tuntui. Lähinnä maastoilimme Pihkan kanssa, se sujui rennosti ja sujuu yhä useinmiten! Kaipasin ja kaipaan punaista lankaa ratsastukseemme. Saimme onneksi myös apua Pihkan kanssa: intuitiivinen hevosten kouluttaja ja psykologisiin taitoihin erikoistunut Iiris Miettinen toi meille oppeja, joita en osannut edes ajatella. Pääsimme eteenpäin, ja vähän kentälläkin saatiin jumppailtua maasta ja vähän selästäkin käsin. Iiriksen kanssa kuitenkin paljon merkityksellisemmät opit eivät suinkaan liittyneet ratsastamiseen, vaan hevosen voimaan peilinä ihmiselle. Oh sis, kylläpä rysähti maailma sillä saralla uusiksi, muuttumattomasti ja sitä polkua käydään edelleen <3
Kelly, ensimmäistä syksyä meidän perheessä. Olin kuvanottohetkellä tukevasti raskaana, enkä ratsastanut Kellyllä enää. Hengailtiin ja hengiteltiin, opeteltiin toisiamme. Kaikki oli vielä aivan alussa.
Mahla (sh Sydäntalvi) viime kesänä, kun hän oli vielä vauva ja vain kilttisöpöpienirakas (ja salakavalasti myös vahva, junttura, jämy, "en-muuten-liiku-jollen-halua"-tyyppinen taapero).
Tänään sitten aloiteltiin Janeten kanssa kartoituspuhelulla, ja yhteisen keskustelun ja tunnustelun jälkeen tulimme molemmat siihen tulokseen, että otetaankin Mahla harjoitusoppilaaksi (tai siis THE Suureksi Opettajaksi). Samoista harjoituksistahan voin nauttia sitten Pihkan kanssa, mutta Mahla innokkaana ja nuorena voisi olla hyvä tapaus; ja samalla saataisiin rakennettua hyvä pohja Mahlan kanssa harrastamiselle ja ehkä, jos tilanne siltä näyttää, reilun vuoden päässä odottavalle ratsutushommallekin.
Minusta tuntuu, että astun taas polulle tai uuteen polun haaraan, hevoset vierelläni. En tiedä edes minne suuntaan se vie, muttei tarvitsekaan. Matka alkaa ensimmäisestä askeleesta, kuten Hobitti aikoinaan jo tiesi. Ja nyt ensimmäinen askel on otettu. Huomenna aloitamme ensimmäisellä etäsessiolla Mahlan kanssa.
PS. Koska haluan kertoa somessa avoimesti hevosten opeista ja niiden aiheuttamista omista myllerryksistä ja ilon aiheista, sovittiin Janeten kanssa yhteistyöstä niin, että kerron matkastamme myös somen puolella, ja saan valmennuksen naksun verran edullisemmin. Valmennuksesta sovitaan aina seuraava kuukausi eteenpäin, ja tarkoituksena on jatkaa niin kauan kuin tarkoituksellista on/haluan. Meillä on viikoittain "lähitunti" videoyhteydellä sekä kotitehtävät, joita teen ja joita kuvaan. Ajattelin, että jaan matkaamme Mahlan kanssa joka tapauksessa somessa, jotta myös muut, joita akateeminen suuntaus/varsan koulutus kiinnostaa, voivat ottaa homman seurantaan. Yhteistyö tuli siis ikäänkuin win-win tilanteena, alunperin ilmoittauduin mukaan siis ihan normisti :)
Tervetuloa matkaan!